Miksi eduskunta harmaantuu?

Maalisvaaleissa eduskunnan ikärakenne muuttui selvästi vanhempaan suuntaan. Yli 60-vuotiaita kansanedustajia on nyt 32 – melkein kaksinkertainen määrä edelliseen ja yli kolminkertainen määrä kahdeksan vuotta sitten valittuun eduskuntaan verrattuna. Samaan aikaan alle 30-vuotiaiden kansanedustajien määrä on suorastaan romahtanut: kolmestatoista ensin kuuteen, ja nyt vain kahteen! Tätä on päivitelty laajalti; päättäjien joukon nuorennusleikkaus ei vain tunnu onnistuvan.

Miksi eduskunta harmaantuu? Tähän on ainakin kolme syytä. Ensinnäkin äänestäjien keski-ikä on noussut. Suuret ikäluokat ovat merkittäviltä osin siirtyneet kuudenkympin kerhoon. On luonnollista, että tämä heijastuu myös heidän valitsemiensa kansanedustajien keski-ikään, vaikkeivät kaikki omanikäisiä ehdokkaita suosisikaan. Sama ilmiö näkyy myös vaalilistoilla – isosta ikäluokasta löytyy hyviä ehdokkaitakin enemmän. Lisäksi vanhemmat ihmiset ovat tunnetusti aktiivisia äänestäjiä, toisin kuin poliittisesti passiivisiksi mainitut nuoret.

Toiseksi selittäväksi tekijäksi nostaisin ehdokkaiden paisuvat vaalibudjetit. Pienelläkin rahalla voi edelleen nousta eduskuntaan, mutta yleensä läpimenon edellytyksenä on myös useiden kymmenien tuhansien eurojen mainoskampanja. Harva nuori ehdokas pystyy moiseen satsaukseen, kun maksettavana on ennestään opintolainaa, asuntolainaa tai molempia. Kannatankin esille nostettua ehdotusta vaalibudjeteille asetettavasta katosta. Muuten kansalaisten yhdenvertaisuus ja demokratian toimivuus vaarantuvat.

Kolmas syy liittyy monien nuorten ehdokkaiden elämäntilanteeseen ja muuttuneisiin elämänarvoihin. Olen pohtinut tätä kysymystä myös omalta kohdaltani, kun minua kysyttiin ehdokkaaksi maalisvaaleihin. Perheeseeni kuuluvat vaimo ja kolme alle 4-vuotiasta lasta. Mikäli haluan asettaa puolisoni ja lapseni elämässä ensimmäiselle sijalle, rajautuu kansanedustajuus automaattisesti pois. Kansanedustajan työpäivä jatkuu usein iltaan – maakunnissa asuva joutuu viettämään käytännössä viikoittain öitä poissa kotoa. Voiko kukaan vakavissaan väittää, ettei tällä olisi haitallisia vaikutuksia vanhemman ja lasten välisiin suhteisiin?

Onko siis niin, että kansanedustajaehdokkaan pitää olla lapseton ja mielellään vielä sinkkukin? Ehkäpä ei kuitenkaan. Voihan ajan antaa kulua ja palata asiaan parin vaalikauden päästä, kun lapset ovat jo kasvaneet. Yhteisiä asioita ehtii hoitaa myöhemminkin, mutta pienten lasten vanhemmuutta ei.

Pekka Puustinen
Kirjoittaja on 30-vuotias lääkäri ja valtuutettu, joka on tällä hetkellä vanhempainvapaalla kotona.